Ilmastonarratiivi: lupaukset silmänlumetta, tässä oikeat toimenpiteet

Mikko Luomala, Jari Ikänen

Ilmastonarratiivi: lupaukset silmänlumetta, tässä oikeat toimenpiteet

Ilmastouhkaa hoetaan monilla viestintäkanavilla lähes uskonnollisia piirteitä saaneella  instituutionallisella tavalla [1], [2], [3]. Uhkakuvien toistamisesta pitäisi kuitenkin jo vähitellen siirtyä konkreettisten toimenpiteiden esittämiseen. Muutoin jäädään vain lupausten ja katteettomien mielikuvien asteelle "vihreästä siirtymisestä". Havainnollistamme tässä artikkelissa kuinka Suomen ilmastotavoite on saavutettavissa.

Samalla ilmenee miksi "vihreä siirtymä" vastaa lähinnä pyramidihuijausta [4] - siis ilman luvattua kokonaispäästöjen vähentymistä.

Miten on edettävä?

Ensimmäisen reunaehdon pitäisi olla itsestäänselvyys: päästöverot on kohdennettava maksajiensa päästöjen vähentämiseen, ei muiden. Mutta niin ei ole.

Nyt pääpuolueet ohjaavat päästöverotuotot lähinnä sidosryhmiensä vaurastuttamiseen näille suunnattuina erityistukiaisina. Sidosryhmät muodostuvat puolueiden omista äänestäjistä, vaalirahoittajista ja niistä yrityksistä, joiden äkillisestä tukiaisvetoisesta menestymisestä myös poliitikot itse pääsevät hyötymään esim. taloudellisesti.

Päästöverotuottojen ohjaaminen kilpailukyvyttömien ratkaisujen kuten tuulimyllyjen, biopolttoaineiden ja sähköjunien valmistajien sekä niiden keinotekoisesti alennetuista käyttökuluista hyötyvien taskuihin on tosiasiassa vain tulonsiirtoa. Päästöverojen maksajilta viedään rahat muiden hyödyksi. Ostovoiman siirtäminen on nollasummapeliä siinä kuin pankin ryöstäminenkin. Kumpikaan ei päästöjä alenna. Vain henkilöt vaihtuvat.

Nimikkeet "vihreä siirtymä, hiilineutraalisuus ja päästöttömyys" kuulostavat hyviltä ja ikäänkuin "oikeuttavina perusteluina" kaikenkarvaisten tukiaisten myöntämiselle ilman että poliitikot itsekään tietäisivät mitä nimikkeillä tarkoitetaan, saatikka pitävätkö ne edes fysikaalisesti paikkansa. "Ruskea siirtymä" tuskin saisi vastaavaa luottavaisuutta aikaan. Todellisuudessa kaikkien laitteiden valmistus- ja materiaalien tuotantoprosesseista syntyy päästöjä. Se jätetään kertomatta, sillä kilpailukyvyttömyys johtuu markkinataloudessa yleensä joko tuotteen hyödyttömyydestä ja/tai sen suhteettomasta kalleudesta (eli arvokkaiden luonnonvarojen suuresta kulutuksesta). Kumpikin on tuhlausta. Siksi tukiaisten lopettaminen on avainasemassa kestämättömän suuresta kulutuksesta ja päästöistä luopumiselle.

Lasketaan yksi esimerkki

Tuloverotus on tunnetusti Suomessa maailman kireimpiä. Lisäksi meillä on vielä harvinaisen korkea henkilöautoliikenteen verotus. Sen verotuotto, 8 mrd/v, on useimpiin muihin maihin verrattuna täysin ylimääräinen tulonlähde valtiolle. Sitä on kautta aikain perusteltu "autoilun haitoilla yhteiskunnalle". Se on ylimääräinen päästö- ja/tai haittavero, jota ei muilta liikennemuodoilta vastaavansuuruisina peritä, ja joka pitäisi kohdentaa vain maksajiensa hyväksi tapahtuviin päästöjen vähentämisiin. Mutta sitenhän Suomessa ei ole toimittu, ja ei myöskään ole ehdotettu jatkossakaan toimittavan.

Lasketaan seuraavaksi, kuinka paljon Suomen päästöt vähenisivät jos henkilöautoliikenteen erityisverotuotto käytettäisiinkin autoilijoiden päästöjen vähentämiseen. Nykyisinhän 8 mrd veroista palautetaan tieliikenteeseen vain 1 mrd - ja sekin menee silloin kaikkien eli myös autottomien hyödyksi tavaraliikenteen, postin, palokuntien jne. toimivuuden kautta.

Valitaan päästöjen vähentämiskeinoksi sähkön ja lämmön tuottaminen nykytekniikan mukaisilla uusilla ydinvoimalaitoksilla. Se on toteutettavissa perustamalla uusi valtiovetoinen voimayhtiö, jota pääomitettaisiin autoilun vuosittaisilla verotuotoilla. Tuotteet eli sähkö ja lämpö olisivat maksaja-omistajiensa (autoilijoiden) omaisuutta.

Tavoitteeksi voidaan asettaa energiatuotannon päästöjen vähentäminen yhtä paljon kuin polttomoottorikäyttöisillä henkilöautoilla liikkumisesta nykyisin Suomessa syntyy:

          Hlö-autoliikenne = 10 % Suomen CO2-päästöistä            (1.0)

Suomen CO2-päästöt vähenisivät yhtä paljon kahden uuden ydinvoimalan (tai laitosyksikön) avulla; niiden hankintahinta:

          Uusia ydinvoimaloita 2 kpl x 7.5 mrd/kpl = 15 mrd eur    (1.1)

Koska ydinvoimayksikköjen toiminta-aika on noin 60 vuotta, saadaan vuotuisen vastuuosuuden hinnaksi henkilöautoliikenteen päästöille:

          Henkilöautojen vastuuosuus = 15 mrd/60 v = 250 milj. euroa /v    (1.2)

Nähdään, että nykyisten polttomoottorikäyttöisten henkilöautojen vuotuiset verot ylittävät niiden aiheuttamien CO2-päästöjen suuruisen vähentämisen kulut noin 30 kertaisesti ( = 8 mrd/ 250 milj.).

Jatketaan laskelmaa: paljonko maksaisi Suomen CO2-päästöjen vähentäminen ilmastotavoitteemme mukaisesti 30 %:lla? Vastaus:

          30 % = 3 x 10 % = 3 x 15 mrd  = yht. 45 mrd (= 6 kpl laitosyksiköitä)   (1.3)

Nähdään, että Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen on täysin mahdollista. Siihen tarvitaan vain 6 kpl uusia perinteisiä pelkästään sähköntuotantoon tarkoitettuja suuritehoisia ydinvoimalayksiköitä tai vastaavan kokonaistehon edestä pienreaktoreita sähkön tai kaukolämmön tuottamiseen.

Aikataulu: Kuinka nopeasti 30 % vähenemä olisi toteutettavissa? Kaupallisen ydinvoimalaitoksen rakentamisaika on keskimäärin noin 6.5 vuotta silloin, kun laitosyksikkö toteutetaan jo aiemmin rakennetun ydinvoimalaitoksen kopiona ilman "räätälöintisuunnittelua".  Jos ensimmäinen laitosyksikkö tilataan v. 2024 aikana, ja sen jälkeen vuosittain yksi uusi lisää, valmistuu laitosyksiköistä ensimmäinen v. 2030 ja viimeinen eli kuudes laitosyksikkö vuonna 2035.

Vastaavasti on laskettavissa päästöjen 50 % pienentämiselle:

           50 % = 5 x 10 % = 5 x 15 mrd  = yht. 75 mrd (= 10 kpl laitosyksiköitä)   (1.4)

Siihen menisi 16 vuotta. Ja vastaavasti:

           100 % = 10 x 10 % = 10 x 15 mrd  = yht. 150 mrd (= 20 kpl yksiköitä)    (1.5)

Lopputuloksena voidaan sanoa, että Suomi voitaisiin muuttaa "täysin päästöttömäksi" pelkästään jo nykyisillä henkilöautoliikenteen verotuotoilla - ja vieläpä vajaassa 30 vuodessa.

Kun lisäksi muistetaan, että kyseiset laitokset toimisivat 60 vuotta, voidaan sanoa että pelkästään jo henkilöautoliikenteen nykyverotukella voitaisiin lopettaa kahden tai kolmen Suomen kokoisen valtion CO2-päästöt - jos vain haluttaisiin. Tulos on erityisen merkittävä vielä siltäkin kannalta, että polttomoottorikäyttöisten henkilöautojen osuus Suomen CO2-päästöistä on vain kymmenesosa.

Nähdään myös, ettei nykyistä henkilöautoliikenteen erityisveroja voida perustella CO2-päästöjen vähentämistarpeilla. Autoilun verot ovat jo kymmeniä kertoja suuremmat kuin niiden käytöstä aiheutuvan päästömäärän pienentämisen kulut.

Ketkä vaurastuisivat?

Ydinvoimaloista saatava sähkö ja lämpö olisivat velattoman kustannusrakenteensa ansiosta omistajilleen (autoilijoille) lähes ilmaisia. Ylituotanto olisi myytävissä muille käyttäjille Suomeen ja ulkomaille. Kaavojen (1.0 – 1.3) mukaan saavuttaisimme helposti C02-tavoitteemme ja lisäksi sähköstä tulisi päästötön vientituote. Se olisi todellinen ”win-win-win” tilanne. Voittajia olisivat sekä kansalaiset, valtio että ympäristö (ilmastotavoitteet).

Miksi tämä ei toteudu? Se johtuu fiskaalisesta vihreästä siirtymästä, jossa rahat menevät vääriin taskuihin.

Rahat ohjataan nyt tuulivoimaloiden tariffitukiin, öljyä polttavan julkisen liikenteen tukiin, sähköisen raideliikenteen tappioihin ja lisäinvestointeihin, kilpailukyvyttömien biopolttoaineiden sekoitevelvoitteeseen ja moniin jo aikoja sitten vakiintuneisiin "yritystukiin", joilla vinoutetaan kilpailua saajiensa hyödyksi. Juridisesti voidaan puhua verovarojen kavalluksesta tai poliittisesti järjestäytyneestä talousrikollisuudesta [5-7]. Ministerien syytesuoja olisi purettava.

Mikä toimii?

Verotuksen avulla pystytään vaikuttamaan vihreän energian käyttöön silloin, kun veronalennuksia annetaan vihreää energiaa aidosti käyttöön otettaessa. Sen sijaan tulonsiirtojen ja "juhlapuhekomiteoiden" rahoittaminen ei meitä ilmastokatastrofilta varjele. Suomessa vihreällä energialla ei saada nyt merkittävää talouskasvua aikaan [8] - ja jotkuthan voivat pitää sitä jo suorastaan etuna ympäristölle [9]. Mutta jotta ympäristötavoitteita voidaan edes yrittää saavuttaa [9], on panostettava ydinvoimaloiden ja pienydinvoimaloiden lisärakentamiseen [10]. Aurinko- ja tuulivoima pysyvät ajallisesti epävarman hyödynnettävyytensä takia vain täydentävinä energiantuotantomuotoina [11], [12] niin pitkään kunnes energian varastointiteknologiasta saadaan kehitettyä riittävän tehokas, edullinen ja sähköverkon stabiiliusvaatimuksiin yhteensopiva.

Tiivistäen

Päästöt vähenevät vähentämällä päästöjä: ei siirtämällä tulonsiirroilla muiden hyväksi. Kokemukset osoittavat, ettei perinteisillä valtapuolueilla ole halua vähentää taustaryhmiensä tukiaisia eikä siten myöskään päästöjä. Mutta mahdollisuus muutokseen on olemassa. Se edellyttää luottamista sellaisiin puolueisiin, jotka kykenevät tarvittavat toimenpiteet tunnistamaan ja toteuttamaan.

Liike Nyt – asiantuntijoiden puolue, yhteiseksi hyväksemme.

 

Kirjallisuutta

[1]         B. Taylor, Nature Spirituality and the Planetary Future, 1st ed. University of California Press, 2010. [Online]. Available: http://www.jstor.org/stable/10.1525/j.ctt1ppt59

[2]         J. Barry, “The limits of the shallow and the deep: Green politics, philosophy, and praxis,” Env Polit, vol. 3, no. 3, pp. 369–394, Sep. 1994, doi: https://doi.org/10.1080/09644019408414152.

[3]         E. Theokritoff, “Green Patriarch, Green Patristics: Reclaiming the Deep Ecology of Christian Tradition,” Religions (Basel), vol. 8, no. 7, p. 116, Jun. 2017, doi: https://doi.org/10.3390/rel8070116.

[4]         S. Madhavan and R. Barrass, “Unsustainable Development: Could it be a Ponzi Scheme?,” S.A.P.I.EN.S, 2011, Accessed: Mar. 23, 2024. [Online]. Available: https://journals.openedition.org/sapiens/1083

[5]         Peoples, C., & Sutton, J.  (2017, April 26). Political Corruption and State Crime. Oxford Research Encyclopedia of Criminology.  https://doi.org/10.1093/acrefore/9780190264079.013.274

[6]         Roberta Belli. Where Political Extremists and Greedy Criminals Meet: A Comparative Study of Financial Crimes and Criminal Networks in the United States. The City University of New York. PhD thesis. 2011. https://www.ojp.gov/ncjrs/virtual-library/abstracts/where-political-extremists-and-greedy-criminals-meet-comparative

[7]         K Calavita; H N Pontell; R H Tillman. Big Money Crime: Fraud and Politics in the Savings and Loan Crisis. University of California Press. 1997. https://www.ojp.gov/ncjrs/virtual-library/abstracts/big-money-crime-fraud-and-politics-savings-and-loan-crisis

[8]         M. A. Bhuiyan, Q. Zhang, V. Khare, A. Mikhaylov, G. Pinter, and X. Huang, “Renewable Energy Consumption and Economic Growth Nexus—A Systematic Literature Review,” Front Environ Sci, vol. 10, Apr. 2022, doi: https://doi.org/10.3389/fenvs.2022.878394.

[9]         L. Chen et al., “Strategies to achieve a carbon neutral society: a review,” Environ Chem Lett, vol. 20, no. 4, pp. 2277–2310, Aug. 2022, doi: https://doi.org/10.1007/s10311-022-01435-8.

[10]      R. Sam, T. Sainati, B. Hanson, and R. Kay, “Licensing small modular reactors: A state-of-the-art review of the challenges and barriers,” Progress in Nuclear Energy, vol. 164, p. 104859, Oct. 2023, doi: https://doi.org/10.1016/j.pnucene.2023.104859.

[11]      J. Jurasz, F. A. Canales, A. Kies, M. Guezgouz, and A. Beluco, “A review on the complementarity of renewable energy sources: Concept, metrics, application and future research directions,” Solar Energy, vol. 195, pp. 703–724, Jan. 2020, doi: https://doi.org/10.1016/j.solener.2019.11.087.

[12]      L. Cioccolanti, J. Jurasz, and R. Tascioni, “Complementary concentrated solar power-wind hybrid system with thermal storage and ORC,” in Complementarity of Variable Renewable Energy Sources, Elsevier, 2022, pp. 377–412. doi: https://doi.org/10.1016/B978-0-323-85527-3.00005-4.

#mikkoluomala #jariikanen #energia #eurovaalit #eurovaalit2024 #kokonaispolitiikka #liikenyt #talous #tukijaiset #tulevaisuus